Joulukoirat esittäytyvät!

Ei joulua ilman koiria! Tai minun tapauksessani ei elämää ilman koiria, niin tärkeitä ja rakkaita nuo kaksi pikku monsteria minulle ovat. Jenson ja Emma ovat oikeastikin joulukoiria, molemmat ovat saapuneet elämääni joulun aikaan.

Jenson on 11-vuotias russeliherra, joka saapui meille 11 vuotta sitten joulun alla. Jeppe-pentu oli niin pieni, ettei päässyt omin avuin ulko-oven korkean kynnyksen yli, mutta heti kun se siitä nostettiin sisään, se kävi ensimmäisten näkemiensä sukkien kimppuun :) Jepen pentuaikoina meillä ei kenelläkään ollutkaan yhtäkään ehjää sukkaa.

Vanhemmiten Jeppe on rauhoittunut vähän, mutta virtaa riittää siltikin vielä. Enää ei purra sukkia, mutta pallolla leikitään ahkerasti. Pallo onkin varmaan parasta, mitä Jeppe tietää!

 

Näin talvisin Jenson nauttii hangessa telmimisestä ja vastapainoksi päikkäreistä pehmeiden vällyjen välissä. Jenson on kovin ihmisrakas ja varsinkin lapset ovat sen mielestä mahtavia, koska tykkäävät yleensä heittää loputtomiin palloa ;) Nuorempana Jepen iso ego ei oikein kestänyt muita koiria lähellä, joten 9 vuotta jouduin odottamaan, kunnes sain otettua sille kaverin. Vanhemmiten Jepestä on tullut hyväkäytöksinen herrasmies, tai no, sanotaanko, että useimmiten se on hyväkäytöksinen herrasmies...

Piskuinen Emma on 2-vuotias, ja saapui sulostuttamaan minun ja Jensonin pientä perhettä päivää ennen loppiaista kaksi vuotta sitten. Emma näyttää pieneltä enkeliltä, mutta tässä tapauksessa ulkonäkö pettää ja pahasti, sillä Emma on tosiasiassa kuusi kiloa silkkaa tulta ja tappuraa!

Emma rakastaa ihmisiä ja lapset ovat melkeinpä parasta, mitä se tietää. Ihminen saa vääntää Emman vaikka solmuun, eikä Emma sano mitään, mutta mitä tulee toisiin koiriin, niin Emmalle ei ryttyillä! Emma laittaa ojennukseen niin isommat kuin pienemmätkin koirat, kokoon, rotuun ja sukupuoleen katsomatta. 

Kuvan (c) Laura Jokela

Emman ensimmäinen yö kotona.

Olin haaveillut kevätpennusta, koska sen kanssa olisi paljon helpompaa. Mutta sitten tammikuussa vajaat kaksi vuotta sitten näin ilmoituksen, että ihanainen Emma oli vielä kotia vailla. Tuli heti fiilis, että tuossa on mun koira. Ja niinhän se olikin :) Ajeltiin äidin ja pikkusiskon kanssa Sastamalaan Emmaa katsomaan. Olin ihan myyty, mutta Emmalle oli tulossa vielä muitakin katsojia samana iltana. Minun onnekseni heille tuli auto-ongelmia, ja kun olimme puolivälissä kotimatkaa, sain viestin, että kyllä tuo riiviö meille olisi muuttamassa. Ei muuta kuin U-käännös ja hakemaan Emma vielä samana iltana kotiin. 

Mamman syli on maailman paras nukkumapaikka!

Emma sinisessä ja Jenson punaisessa takissa. Miten niin väärin päin??

Jenson ja Emma ovat varsinainen monsterikaksikko, niin hyvässä kuin pahassa. Vaan mihinkään en näitä vaihtaisi! Elämä on ihanaa, kun sitä rikastuttaa kaksi näin mahtavaa koiraa.

Minä ja monsterit

Koiramaista tiistaita kaikille!